Rantatyrskyjä vastaanottavasta punajalkaviklosta piti yksi neljästä esituomarista. Ei paha, sillä semifinaalipaikka 1045:n kuvan joukossa oli ansaittu. Kisassa oli mukana peräti 11 466 kuvaa.Mutta se siitä, sillä paikka seimifinalestien joukossa ei minun mielestäni tarkoita juuri mitään. Silti se ei vähennä tämän kuvan arvoa minun mielessäni eikä tee tästä huonoa - joskaan ei voittajakuvaa.
Aamuinen auringonvalo kultaa peltomaisemaa verhoavan usvan. Kaunis kuva kauniista aamusta. Onko tämä kuitenkaan riittävän hyvä kuva? Riittävän hyvä voittamaan joitain valokuvakilpailua - vaikkapa Vuoden Luontokuva-kisaa. No ei ole!
Tällä kuvalla pärjäsin viimeisessä kisassa sarjassa: "Mutaa ja roskaa". Siis paljon huonompi kuva kuin yläpuolen lintukuva!
Osallistuin siis näillä molemmilla vuoden Luontokuva 2011 -kilpailuun.
Vuoden Luontokuva 2008 oli Simo Mikkosen "Etelä-Suomen talvi". Synkkä, mustavalkoinen kuva, jossa epäterävänä piirtyvä ihmishahmo kulkee pimeässä, sateisessa asfalttimaisemassa.
Ja näin tuomaristo ylisti tätä voittajakuvaa:
"Kuin elokuvan valokuva, joka pysäyttää myös katsojan ja herättää aistit. Ihminen ja ympäristö ovat luonnon armoilla - pimeys on läpitunkeva. Tässä kuvassa kuvastuu aikamme pahin ongelma, ilmastonmuutos. Kuvan sävymaailmassa - niin tumman ja vaalean suhteessa kuin keskeisessä roolissa olevassa niukan harmaassa keskisävyssä - on klassikkoaineksia. Kuvan lukusuunta, länsimaisittain "vastakkainen-väärä", antaa voimaa viestille. Luonto on kuvassa mukana luonnonilmiönä, jolle kuvan nimi antaa merkityksen. Muutoin kuva voisi olla kuvattu missä ja milloin tahansa. Katulampuista heijastuva valo kuitenkin symbolisesti kuvastaa, että toivoa vielä on".
Tuon voittajakuvan pääsette näkemään täältä:
http://www.vuodenluontokuva.fi/default.asp?V_DOC_ID=4186
Luontoa kuvasta löytyi - pimeys ja sade! Nyt parin vuoden tauon jälkeen lukiessani tuomariston kommenttia tuosta järkyttävästä valinnastaan, tulen jälleen ainakin hieman huonolle tuulelle.
Kuvan nimi antaa mukamas merkityksen sille, ettei kuvaa olekaan voinut kuvata missä ja milloin tahansa. Täyttä .....aa!
Toivoa vielä oli, sillä tämän jälkeen kisan voittajakuvat ovat olleet LUONTOKUVIA! Ja pari edellistä talvea ovat olleet aivan jotain muuta, kun tuomaristo oli manannut...aikamme pahin ongelma - ilmastonmuutos. Huh -huh!
Valokuvakilpailun voittaminen on aina arpapeliä - aina. En tarkoita, että minulla kävi tosi huono tuuri. Niin kävi monella muullakin.
Vain kaksi kuvaa noista 1045:tä semifinaaliin yltäneistä kuvista sain kaikkien neljän esituomarin äänenen. Ja kumpikaan noista kuvista ei päässyt 40:nen palkitun kuvan joukkoon.
Onneksi on vielä parisen viikkoa aikaa etsiä omia arpalippuja seuraavaa Vuoden Luontokuva-kisaa varten. En voi ottaa tätä kovinkaan vakavasti!
