Erilaiset kuvat täyttävät maailmamme. Kun kysyt pulleaa käsilaukkua kantavalta naiselta kuinka monta valokuvaa sinulla on mukanasi, saatat saada vastaukseksi: " Ei yhtään"
Pyydät häntä katsomaan laukkunsa sisältöä ja kas....se onkin täynnä erilaisia valokuvia. On ajokortti ja hups - lompakon täyttävätkin lasten valokuvat.
Ilman valokuviakin maailmamme on kuvitettu. Näemme usein haavekuvia, jotka meillä valokuvaajilla usein liittyvät työhömme tai harrastukseemme - valokuviin kuitenkin. Vastapainona ovat kauhukuvat, jotka ikävä kyllä nykyään ovat television välittämää elävää kuvaa jopa omasta lintukodostamme, jossa koskaan ei voi tapahtua mitään.
Suomalainen luonnonvalokuvaus elää kukoistavaa aikaa. Juuri on taas eräs haavekuva muuttunut jollekin kuvaajalle konkretiaksi - hänen kuvansa on valittu Vuoden Luontokuvaksi. Suomalaiset ovat vähättelyn maailmanmestareita ja epäonnistumisen manaajia jo aikojen alusta.
Voittaja saattaa vähätellä kuvaansa, vaikka kyllä jokainen kilpailuun osallistuja on onnellinen, kun voitto sattuu kohdalleen. Haavekuva on muuttunut valokuvaksi, voittokuvaksi.
Useimmiten reissuiltamme saamme vain niitä lohdutuskuvia, jotka ovat toisten silmissä vertaansa vailla olevia upeita tulkintoja luontomme kauneudesta.
Meille kokeneille kuvaajille ovat joskus tärkeitä olleet esikuvat. Me olemme siirtyneet kokemuksemme ja hienojen kuviemme kautta esikuvien asemaan. Se on kunniatehtävä, joka pitää kantaa arvokkaasti kuin se kallisarvoinen kamera pitkinen putkineen.
Älkäämme siis kuvitelko olevamme vasta aloittaneiden luontokuvaajien yläpuolella olevia jumalolentoja, vaan esikuvia, neuvonantajia. Näin teemme vuosien työstämme arvokkaan, kunnioitettavankin - olkaamme siis esikuvallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti