Eilen soi suvivirsi perinteiseen tapaan lukuvuoden päätteeksi. Meilläkin juhlittiin eilen ylioppilastamme!
Sunnuntaipäivän siivellä arki alkoi. Pientä paikkojen järjestelemistä, vaikka juhlat olivatkin lyhyet ja siistit.
Illan mittaa alkoi taivaalle kertyä yhä enemmän pilviä ja pian olikin harmaata. Lähimetsässä kukkui jälleen käki.
Lähdin metsään käkenä sen kukkuvan perään.
Tuttu metsä alkaa miltei kotiovelta. Polku johdattelee kulkuani kuusten ja mäntyjen lomassa. Hetken tuntuu, että kulkisin suuressakin metsässä, mutta pian polku tapaakin kuntoradan.
Mäen takaa, kuusikon tuolta puolen kukunta kuuluu. Jatkan eteenpäin tai ainakin käkeä kohti.
Tulen aukon laitaan ja käki kukkuu edelleen, mutta vasta seuraavan aukean reunassa. Taimikon halki jälleen metsän reunaan kohti kukkuvaa käköstä.
Pian olenkin näköetäisyydellä. Aukean laidassa korkean kelon latvassa se helkyttelee.
Kuuluu myös tikanpoikien nälkäinen piiskutus aukean reunasta. Haavassa näkyy olevan pesäkolo ja isätikka ruokkii jälkikasvuaan uutteraan.
Hyttysetkin ovat paikalla - huomaan. Käkeä en saa houkuteltua kelosta alas. Siellä se kukkuu ja kukkuu.
Lähden hiljalleen tallaamaan kotia kohti. Matkalla ihastelen lukuisten mustarastaiden laulua. Taitaa olla seuraavan pesinnän aika, sillä poikaset ovat lentäneet jo maailmalle. Yhytän variksenpojan, jonka vanhemmat hermostuvat kulkuani selvästi. Kettua en näe, vaikka haluaisin. Keltasirkku, hernekerttu, punarinnat, pajulinnut ja se käki laulelevat kotipolkuni varrella.
Niin kukkuu edelleen - se käki.
Kuuluu kotiovelle.
Katso kuvia:
http://picasaweb.google.fi/Pekkaluonto/KKimetsSs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti