PENSAIKOSSA KUHISEE

Syksyn saapuessa on pihamme pensasaita vaihtanut parempaa ylleen. Oikeastaan vasta nyt viikonlopun aurinkoisessa säässä olen huomannut sen upeat ruskavärit. Kovin montaa päivää se ei tuota värikylläistä asuaan jaksa kantaa, vaan minun ilokseni karistaa sen lehti kerrallaan takapihan patiolle.
Pensasaidan mustat marjat sekä oksien piilossa kyhjöttävät pikku ötökät pitävät syksyisenkin pihapiirin linturikkaana. Vajaa kuukausi sitten aamukahvipöydässä minua ilahdutti pensasaidassa aamiaistaan nauttiva nokkavarpunen - eka kerta pihallamme. Tietenkään en siitä kuvaa saanut. Joukko viherpeippoja, varpusia ja pikkuvarpusia on viihtynyt pensasaidan kätköissä siitä saakka, kun söivät maankamaran kasvien siemenet - sekä pujot tyhjiksi. Pikkuisten hyönteisten perässä touhuavat tali- ja sinitiaiset sekä minua suuresti ilahduttaneet töyhtötiaiset, jotka pärräävät lähes päivittäin pihapiirissä. Myös pajulinnut kuuluvat edelleen piha-aidan hyöriöihin, puhumattakaan iloisesti tiksuttavista punarinnoista.
Koskaan ennen ei pensasaita ole vetänyt rastaita niin paljon puoleensa kuin tässä parin viimeisen viikon aikana. Ensin siihen ilmestyi muutama mustarastas. Enpä niitä koskaan laskemaan ryhtynyt, mutta viisi -kuusi lintua yhtä aikaa pihamaalla pomppi. Mukavan eri näköisiä olivat.
Sitten ilmestyivät räkättirastaat. Parhaimmillaan pensasaidan marjaherkkuja napsi parisen kymmentä nokkaa - koko piha-alueella jonkin verran enemmän. Vilahtipa eräänä aamuna punakylkikin porukassa.
Tietysti luontokuvaajan mieli alkoi palaa kuvien perään, mutta sää oli päivästä toiseen tuulinen ja sateinen, joten pihalle kastumaan ei huolinut mennä. Eräänä aamuna päätin yrittää helppoa ratkaisua. Sälekaihdin ylös ja siitä vaan ikkunan läpi kuvaamaan. Kyllähän se jotenkin sujui, kun oli hyvät mallit. Valoa oli niukasti, joten kamerasta piti ruuvata jopa tonni - ja ylikin herkkyyttä.
Viikolla sitten kirkastui nopeasti. Aurinko tapaili pensasaidan latvoja ja rastaat tulivat ilta-aterialle. Nyt oli minun hetki koittanut ja menin ulos. Olivathan linnut hieman säikkyjä, mutta peräti puolen tunnin urakoinnin jälkeen minulla oli ainakin pari, kolme käyttökelpoista mustarastaskuvaa. Lintukuvauksen keskeytti motoristiystäväni puhelu - työt kutsuivat ja minun oli siirryttävä kameroineni toisiin puuhiin. Ehkä siitä joskus myöhemmin, sillä motoristikuvauskin on mielenkiintoista puuhaa.