Sateet ja tuulet ovat riisuneet syysasuiset pihlajat. Kun marjatkaan eivät nyt puita värjää, ovat ne alastomia. Silti pihlajan oksilta kuuluu iloista kilinää - tilhiä.
Tilhet ovat saapuneet tänne etelärannikolle jo satapäisin joukoin. Lajityypilliseen tapaan ne lehahtelevat paikasta toiseen, usein marja nokassaan. Eihän sitä lähtiessään tiedä kuinka pitkä lentomatka on edessä. Usein vain muutaman kymmenen metrin matka.
Viime perjantaina minulla oli ruhtinaallinen vartti aikaa kuvata tilhiparven touhuja. Löysin ne puiston pienen lammikon reunalta kylpemästä. Puisto on koiran ulkoiluttajien suosima ja nytkin paikalla oli heitä. Pelkäsin, että koira tulisi ajamaan linnut pesupaikaltaan ennen kuin ehdin kuvaamaan. No ehdin kuitenkin.
Aikani on kortilla. Jos vertaa muistikorttiin, niin ehkä 64 megainen olisi sopiva. Vasta sunnuntaina päivän ehdittyä jo puoleen, pääsin etsimään tilhiä. Lähes tunnin etsiskelyn jälkeen löytyi - satoja töyhtöpäitä, joista osa menossa Mäkkäriin syömään.
Minulla on aina ollut tapana kuvata lintuja niiden luonnollisessa ympäristössä. Senpä takia ne harvoin ovat viettelevän kauniita, kun tausta sattuu olemaan mikä on. Silloin kun kuvaan lintuja, asetun paikalleni ja odotan lintujen tekevän kuvaamisesta mahdollista. Toimii kohtuullisen hyvin.
Tänään iltapäivällä, sateen piiskatessa pihaterassia, huomasin pensasaidassa liikettä. Tilhet olivatkin päättäneet, että myös tänään kuvaan lintuja. Ensimmäiset otin ikkunan läpi. Parvi lennähti pian lähikoivuun. Sillä aikaa avasin takaoven ja parin minuutin kuluttua tilhet olivat jälleen pensasaidassa. Kuvasin ovelta muutaman metrin etäisyydellä ruokailevia tilhiä. Kyllä lintukuvaus voi olla joskus todella vaativaa.
Lintu- ja muita kuvia:
http://picasaweb.google.fi/Pekkaluonto
Pekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti